Luin tänään Helsingin Sanomain sunnuntainumerosta jutun 50-vuotiaasta miehestä, jonka Merihakalaisessa asunnossa ei ollut yhtään perintöhuonekalua. Mies oli viettänyt lapsuutensa lastenkodissa, eikä hänellä ollut minkäänlaista perhettä tai sukulaisia. Perintöesineiden puutteen hän oli korvannut design-huonekaluilla.
Tällaisia perheen puolesta juurettomia ihmisiä on nykyään aika paljon. Kaikki eivät ole peräisin lastenkodista, mutta moni on jättänyt lapsuudenkotinsa elämäntavan ja vammaiset paheet päättäen, etteivät koskaan katso taakseen. Tai vähintäänkin pitävät pitkää etäisyyttä ja kohtaamiset minimissä.
Juurettomuus ei ole ns. kivaa. Ihmisen on hyvä kuulua johonkin, mutta valitettavasti kaikilla ei ole samanlaisia henkisiä edellytyksiä rakentaa omaan elämäänsä kulisseja kuten Merihakalaisella miehellä design-huonekalujensa keskellä. Näitä ihmisiä auttamaan tulisi perustaa juurihoitoklinikoita.
Juurihoitoklinikan ideana on luoda juurettomille ihmisille sepitteellisiä elämäntaustoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia ja realistisia ollakseen periaatteessa tosia. Sepitteen ei ole tarkoitus olla ihanteellinen ja täydellinen keinomenneisyys, vaan menneisyys johon ihmisen nykyinen elämäntilanne ja asema sopisi. Toki sepitteeseen voidaan lisätä pientä ylimääräistä väritystä, tai raskasmielisyyden välttämiseksi jopa osin täysin fantastista sisältöä — sisältöä, joka ei ole eikä voisikaan olla tästä maailmasta. Sepitehän ei ole tarkoitettu faktaksi, vaan väliaikaiseksi apuneuvoksi sinänsä väliaikaisesta elämästä selviytymiseen. Niinpä juurettoman henkilön elämässä esiintyviä kipupisteitä ei sepitteen keinoin tulisi vahventaa. Pääosin sepitteen tulisi kuitenkin olla mahdollinen tarina todelliseen nykyhetkeen johtaneesta mahdollisesta menneisyydestä, joka vaan ei onnettomien asianhaarojen johdosta koskaan juuri tälle henkilölle tapahtunut.
Juurihoitoklinikalla työskentelevät monien alojen spesialistit hedelmällisessä yhteistyössä. Psykologi arvioi juurihoitoa kaipaavan ihmisen tilannetta, ja erilaisin välinein kartoittaa kliinisesti edulliset sepitteelliset historiat pääpiirteissään. Asiantuntijapaneeli sekä kirjallisesti lahjakkaista henkilöistä koostuva tiimi kirjoittaa tämän pohjalta lapsuutta ja nuorta aikuisuutta käsittelevän elämänkerran, laajuudeltaan noin 100-200 sivua kirjamuotoisena tekstinä arvioituna. Teksti voidaan tuottaa myös tablettimuodossa.
Juurihoidossa tämä materiaali käydään uudenaikaista syväoppimismenetelmää hyödyntävällä tekniikalla läpi hoidon kohteen kanssa. Tarkoitus on saada juurihoidettava sisäistämään materiaali, ja identifioimaan itsensä sepite-menneisyyteensä, joskaan ei klassisessa mielessä uskomaan sepitettä faktana. Nykyaikaisista SSRI-lääkkeistä voi olla apua juurihoidon tukena. Tarvittaessa turvaudutaan ekskursioihin sepitteellisen elämänsisällön tunne- ja kokemuskomponenttien autentisoimiseksi. Näyttämötaiteellisen koulutuksen saaneista oppaista on juurihoidossa suurta apua, ja tarvittaessa voidaan tehdä interventioita jopa hoidon kohteen asumisjärjestelyihin ja pukeutumiseen.
Juurihoidon pääasiallisena tarkoituksena olisi saavuttaa jotain aikaisempaa, tyhjässä roikkunutta elämää juurevampaa ja autenttiselta kannalta kokemuksellisempaa. Jotain, joka toimisi lähempänä yksilöä kuin pelkät design-huonekalut Merihakalaisessa kerrostaloasunnossa.